Yksityinen ja julkinen koru

01.12.2021

Rikke Lunnemann, Clean Up – A Painful Hope, 18k kulta & South Sea Keshi -helmet, 2020. Kuva: Iben Kaufmann

KORU7-näyttely on nimensä mukaisesti korutaiteen triennaalin seitsemäs näyttely. Ensimmäinen KORU-näyttely järjestettiin Etelä-Karjalan museossa kuten nyt KORU7, mutta vuosien varrella näyttely on matkustanut myös eri museoissa ja näyttelytiloissa Suomessa. Korutaideyhdistyksen tuottaman näyttelyn on juryttänyt korutaiteilija ja gallerian johtaja Karin Roy Anderson, Korutaideyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Tuupanen ja kuvanveistäjä Krister Gråhn, joka on vastannut myös näyttelyn ripustussuunnitelmasta.

41:n eri taiteilijan teokset levittäytyvät museotilaan, jonka keskelle on rakennettu tila, joka kätkee sisäänsä osan näyttelyn teoksista. Näyttelyripustus korostaa korussa usein yhtä aikaa läsnä olevaa yksityistä ja julkista. Niin sanotussa sisätilassa sijaitsee teoksia, joissa näyttäytyvät esimerkiksi ruumiilliset käytännöt, arkielämä ja läheissuhteet. Ensivaikutelmaltaan intiimeiltä ja henkilökohtaisilta vaikuttavat teokset eivät pidättäydy kuitenkaan vain yksityisen piirissä, vaan ne ottavat kriittisillä lähestymistavoillaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Itse asiassa huolimatta korun assosioitumisesta henkilökohtaiseen ja intiimiin korulle tunnusomaista on sen liikkuminen konkreettisesti julkisen piiriin ihmisen ruumiilla. Korutaide voidaan nähdä näin ollen myös julkisena taiteena. Julkinen-yksityinen-jako ylittyy niin KORU7-näyttelyn teosten sisällöissä kuin niiden sijoittelussa museotilaan.

Rikke Lunnemannin Clean up – A Painful Hope -teoksen kullasta ja helmistä valmistetut aidon näköiset vanupuikot muistuttavat arkisen ja kodin piiriin kuuluvan objektin kautta vallitsevasta ekokatastrofista. Ihmiskunnan pitää putsata korvansa ja kuunnella mitä muu luonto meille viestii. Näyttelytilan uloimmalla seinällä roikkuvassa Iris Eichenbergin Darker -teoksessa tulee myös antroposeeni ilmi: ihmisen käsi ja linnulta näyttävä muunlajinen eläin roikkuvat seinällä kuin vaakalaudalla. Synkkä teos muistuttaa ihmiskunnan itsetuhoisuudesta: käykö ihmisille ja muulle luonnolle kuin tälle tuhkaan peittyneelle kädelle ja linnulle?

valkoisesta seinästä roikkuu mustia esineitä, kangasta ja metallia. Yksi esine näyttää lapsen jalalta ja toinen simpi ylösalaisin olevalta korpilta.

Iris Eichenberg, Darker, kupari, teräs, puuvilla, grafiitti, paperi, hiili, 2019. Kuva: Clare GattoKoruun sekä sen julkiseen että yksityiseen puoleen vahvasti linkittyvien ruumiin ja ruumiillisuuden vahva läsnäolo yhdistää myös monia näyttelyn teoksia. Danni Schwaagin Travel collection -teoksen saippuat luovat linkin arkisen esineen ruumiillisuuden sekä korun ruumiillisuuden välille. Koru ja saippua molemmat ovat fyysisesti läheisessä suhteessa ruumiiseen. Schwaagin rinnastaessa saippuan koruun, korun käsite tulee myös kyseenalaistetuksi. Kodin piiriin yhdistettävät objektit ottavat tilaa museossa, sekä rintakoruna siellä, missä sen kantaja ikinä liikkuukaan.

kaksikymmentäkolme erikokoista saippuapalaa. Osassa on erivärsiä kääreitä päällä osa on auki aj käsinkaiverrettu erilaisia kuvioita. Saippuat on aseteltu vaaleansinistä taustaa vasten säntillisesti neljään riviin. — Danni Schwaag, Travel collection, 23 objektia: 5 käsinkaiverrettua saippuaa, 1 rintakoru: käsinkaiverrettu saippua, hopea, ruostumaton teräs, 2020–2021. Kuva: Danni Schwaag

Fyysisen ruumiin ja korun rajat tulee hyvin esille Carla Castiajon ihmisen ihokarvoista valmistetuissa teoksissa. Ovatko ihokarvat itsessään koruja? Vai vasta, kun karvat ovat kulkeneet ihmisen ruumiilta taiteilijan työpöydän kautta kaulakoruksi? Castiajon teoksissa ruumis-koru-jako kyseenalaistuu sekä rajat yksityisen ja julkisen välillä häilyvät. Objektin ja ruumiin dikotomia tulee esille myös Ming-Miao Kon Handle with Care -sarjassa, jossa hän kommentoi binäärejä laajemminkin. Luonto-kulttuuri-vastakkainasettelu asettuu kriittisen tarkastelun alle Kon posliinista valmistetuissa hybridiobjekteissa, joiden muodot muistuttavat yhtä aikaa yksityisen piiriin miellettyjä aiheita, kuten genitaaleja, sekä arjen esineitä että muunlajisia eläimiä. Objekteissa ovat läsnä esimerkiksi representaation ja ruumiin merkityksen kysymykset.

vaaleaa taustaa vasten lasinomaista porsliinia. Esine on pitkänomainen ja toisessä päässä on kukannuppu. — Ming-Miao Ko, Handle with Care, lasitettu posliini, 2020–2021. Kuva: Ming-Miao Ko

Ruskeat hiukset levitetty auki, yläpuolelta lähtee kaulaketju. — Carla Castiajo, Savage, hiukset, nahka, kangas, lanka, 2021. Kuva: Carla Castiajo

Arkisia rituaaleja käsittelee myös Nelli Tannerin videota ja klassista korua yhdistelevä teoskokonaisuus. Stories of a wedding ring -teoksessa vihkisormuksen vahvat konnotaatiot kietoutuvat kondomin kääreeseen sekä valokuvaan, jonka kuva on poispyyhkiytynyt. Tannerin teokset ovat samaan aikaan intiimejä, samaan aikaan niissä ovat läsnä kulttuurisesti jaettavia merkityksiä ja merkkejä yhteiskunnallisista instituutioista.

Nelli Tanner, stories of a wedding ring, sormus / kulta, kondomipakkaus / kullattu kupari, valokuva / emaloitu kupari, 2021. Kuva: Nelli Tanner

KORU7 on rikas kokonaisuus erilaisia esitystapoja, materiaaleja, tekniikoita ja sisältöjä. Kansainvälisen, runsaan ja monipuolisen kokonaisuuden sekä keskenään useat hyvin erilaiset teokset sitovat yhteen korun käsite. Näyttely osoittaa, kuinka koru liikkuu sujuvasti julkisen ja yksityisen sfääreissä aina museosta kylpyhuoneeseen ja kadulla kulkevaan ihmiseen.

KORU7

30.10.2021–13.3.2022

Etelä-Karjalan museo

Kirjoittaja on Helsingissä asuva kuvataiteilija Jussi Järvinen, joka on ollut mukana järjestämässä KORU7-tapahtumaa ja toimii Korutaideyhdistys ry:n hallituksen jäsenenä.