Jyrki Rinteen puhe Björn Weckström – Koru kuin veistos avajaissa 1.11.2022

10.03.2023

Ainutlaatuisen Björn Weckström – koru kuin veistos näytelyn avasi Jyrki Rinne. Hän on toiminut Lapponia Jewelryn  vientitoiminnan kehittämisessa Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa 1970–74. Lisäksi hän perusti tytäryhtiön Lapponia Jewelry GmbH, Frankfurtiin ja toimi siellä 23 vuotta (1975–97). Rinne on toiminut myös Lapponia toimitusjohtajana 1986–94 ja hallituksessa 1986–97.

 

 

Hyvät näyttelyvieraat. Minulla on kunnia avata taiteilija Björn Weckströmin  ”Koru kuin veistos” -näyttely täällä korumuseo Kruunussa. 

Tämä on varsin mieluinen tehtävä – tutustuin Björnin tuotteisiin ensi kerran vuonna 1970 ja  toimin siitä lähtien hänen korukokoelmansa tunnetuksi tekemisessä 27 vuoden ajan. 

Tämä tapahtui Suomen lisäksi Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä. Mieleen ovat erityisesti jääneet näyttelyt Wienin planetaariossa, Rosental-sudiossa New Yorkissa ja Takashimaya -tavaratalossa Tokiossa. 

Korumuseo on onnistunut saamaan näyttelyyn hämmästyttävän laajan valikoiman Weckströmin korumallistoa – lähtien 1950-luvun lopun skandinaavistyylisistä hopeakoruista aina viime vuosien teoksiin asti. Alkuvuosilta on vitriineissä useita yksityishenkilöiden omistamia uniikkitöitä – näistä monet ovat ensi kertaa yleisön nähtävänä. Björn Weckströmin yli 60-vuotisen korusuunnittelun laajimman korunäyttelyn  järjestäminen on hieno kulttuuriteko, parhaat kiitokset ja onnittelut siitä korumuseolle.  

Björnin korusuunnittelussa on nähtävissä kaksi selvää epookkia: skandinaavistyyliset, moitteettoman kauniit hopeakorut, joista taidehistorioitsija Marika Hausen kirjoitti, että ”niiden yksinkertainen ankaruus antoi niille oman ulottuvuutensa”. Tässä viileän rakenteellisessa muotokielessä on nähtävissä Bertel Gardbergin, Björnin oppi-isän vahva vaikutus: käsityö, täydellinen ammattitaito, tekniikka, rakenteiden loogisuus. Suuntaus kesti Björnillä 50-luvun lopusta 60-luvun alkuvuosiin. Sen jälkeen tapahtui radikaalinen murros, askel vapaaseen muotomaailmaan. Siinä tuli näkyviin rikottu pinta, kullan luonnollinen väri, korujen kolmiulotteisuus ja veistoksellinen muoto. Björn oli lähtenyt etsimään omaa ääntään ja loi korusuunnitteluun kokonaan uudenlaisen lähestymistavan.

 

Kaj Kalin kirjoitti Taideteollisuusmuseossa vuonna 1990 pidetyssä ”Lapponia Jewelry – suomalainen kansainvälinen koru” -näyttelyn katalogissa seuraavasti: 

Björn Weckstömin äkkikäänne 50-lukulaisesta konstruktiivisuudesta 60-luvun informalismiin on suomalaisen taideteollisuuden vaiheiden dramaatisempia linjanvetoja.” 

 Jos lähdetään hakemaan perusteluja, miksi Björn Weckströmistä tuli se muotoilija, joka uuden korutyylin luodessaan tuli tunnetuksi 1900-luvun tunnetuimpana koruntekijänä. 

Perustana on käsityön täydellinen hallitseminen. Tämä onnisui  Bertel Gardbergilta saatujen kurinalaisten oppien mukaan. Björn onkin usein sanonut, että hän ajattelee käsillään. 

Toisena tulee materiaalien hallinta. Materiaali antaa pohjan muotoilulle. Zen Buddhismin vaikutus näkyi  Björnin tavassa käsitellä materiaalia: löytäköön materiaali oman muotonsa.Kullan alkuperäisen muoto ja väri löytyi hänen Lapin matkoiltaan. ”Mitä koruala oli tehnyt kullalle – kiilloittanut kullan pinnan kuoliaaksi.” Muotoilussaan Björn hylkäsi kullan sileyden,geometrisuuden ja pinnan kiillon. Alkuaikojen kultakorujen nimet kertoivatkin usein runoudesta, mielikuvituksesta ja luonnosta: Janus, Meriban lähde, Morgam, Lintujen kadonnut jumala, Turmaliiniperhonen, Neptunuksen luola. Kulta oli Björnille lämmin, intohimoinen materiaali, joka johti vitaaliin ja ekspressiiviseen ilmaisuun.Tämä erotti hänet muista koruntekijöistä. 

Hopea puolestaan oli viileää dramatiikkaa edustava materiaali. Hopea  tarjosi laajemmat pinnat ja ulottuvuudet korumuotoiluun. Vuoden 1967 lento Montrealin maailmannäyttelyyn – teemana ihminen ja hänen maailmansa –  avasi Björnin muotoiluun kosmisen aspektin: kaksi vuotta myöhemmin häneltä nähtiin kokonaan uusi hopeakorukokoelma, Space Silver. 

Hopeakoruihin ilmestyivät vuonna 1969 pienet ihmishahmot: hopeasormukset Ikaros. Jaaran uni, Galaktinen tanssi, Gondan naamio ja Jaalin vaellus ovat esimerkkejä muotoilusta, jossa korujen dimensiot muuttuivat dramaattisesti: korujen veistoksellisuus tuli näkyviin. Björnin nuoruusaikojen unelma kuvanveistäjän ammatista sai näissä koruissa toteutuksensa. Veistoksellisuus erotti Björnin muotoilemat korut muista – kilpailijat eivät pystyneet vastaamaan tähän haasteesen. 

Akryylin yhdistäminen hopeaan 1970-luvun alussa oli korualalle shokki: se tuomittiin aluksi jyrkästi. Sekä akryylin että pronssin käyttäminen koruissa oli Björniltä eräänlainen protesti. Pronssikorujen nimet kertovat jotain asiasta: Mauser, Krupp, Pentagon,Winchester, Maginot, Standard oil. 

Tärkein ominaisuus Björnin luomistyössä on kuitenkin hänen personallisuutensa. Björn on koko persoonallisuudellaan korujensa takana. Tästä ominaisuudesta koostuu uskottavuus ja luotettavuus. Kirjailija Christer Kihlman kuvasi Björnin monitahoiseksi  elämäntaiteilijaksi. Björn on kiinnostunut kaikesta, lukemisesta, musiikista, matkustamisesta, taiteista. Björnin käydessä Helsingissä kultaseppäkoulua koulun rehtori Jaakko Hurme antoi Björnille hyvän neuvon: taiteella on jalostava vaikutus käsityöhön. Björnin voidaankin sanoa olevan renessanssiajan taiteilija.Elämän kaipuu, symboliikka, uteliaisuus – tämä kaikki kohdistui hänellä materiaalien ilmaisumahdollisuuksiin. 

 Björnin korut ovat monitulkintaisia. Björn Weckströmin credo kuulostaa seuraavalta: 

 Taiteen tulee olla vapaa sidotuista tulkinnoista. 

 Katsoja saa vapaasti päättää mitä hän ajattelee 

 tai tuntee katsoessaan korua.     

Taiteilijan tehtävä ei ole kuluttajan miellyttäminen. 

Taiteilijan tulee olla uskollinen itselleen.”

Björnin korujen tunnettuden lisäämiseen vaikutti suuresti muotoilijan ja valmistajan välille kehittynyt keskinäinen kunnioitus ja yhteistyövalmius. Taiteilija keskittyi muotoiluun, valmistaja puolestaan korujen aitoon toteuttamiseen ja markkinointiin.Tällaista yhteistyötä ei päässyt syntymään muualla.  Korukouluista valmistuneet nuoret koruntekijät eri maissa pyrkivät säännöllisesti luomaan uransa vapaina korumuotoilijoina, jolloin sitoutuminen ja yhteistyö valmistajan kanssa tuotti ylipääsemättömiä vaikeuksia. 

Tulen nyt olennaiseen kysymykseen: kestävätkö Björn Weckströmin korut aikaa? 

Antiikin kulttuuri on jättänyt jälkeensä marmori- ja pronssiveistoksia, joita voimme ihailla museoissa, samoin runoutta, näytelmiä, arkkitehtuuria ja filosofiaa. Olemme saaneet rikkaan kulttuuriperinnön, joka ei ole menettänyt merkitystään. 

Björniin tekivät aikanaan suuren vaikutuksen Riacen pronssit. Nämä muinaiskreikkalaiset pronssiveistokset oli löydetty Sisilian rannikolle haaksirikkoutuneesta hylystä. Työt oli restauroitu ja asetettu näytteille Firenzeen.Veistospari esittää taistelijaa sekä nuorena että vanhana, valmiina vielä kerran taistelemaan keskenään. Viesti antoi taiteilijalta toiselle yhteyden  vuosituhannen yli, vahvisti uskoa taiteen mahdollisuuksiin. Ei ole tärkeää tavoitella ajankohtaisuutta omassa ajassa, vaan luoda visioita, jotka kantavat merkityksiä sukupolvien yli, tulevaisuuteen asti. Kokemus sai Björn Weckströmin pohtimaan suunnittelussaan, mitä meistä jää jälkeemme tuleville sukupolville. 

Korumuseo Kruunun rikas näyttely todistaa Björnin korujen kestävän aikaa. Björn Weckströmin taiteen viesti on salaisuus. Se ulottuu alitajuntaan,  suuntaa tulevaisuuteen. Tämän vuoksi hänen korunsa kestävät aikaa. 

 

Hyvät ystävät. Tutustukaa ajan kanssa vitriineissä oleviin koruihin. Lähettäkää myös ystävänne ja tuttavanne tutustumaan tähän ainutlaatuiseen näyttelyyn.Näyttely on nyt avattu teille! 

Puheen kirjoittanut: Jyrki Rinne