Sukupuoleton koru?

Korutaiteessa puhutaan usein siitä, kuinka koru liittyy aina ruumiiseen, elävään tai abstraktiin, vaikka se olisikin esillä gallerian seinällä tai museon vitriinissä. Korutaiteessa esimerkiksi korun koko perustuu hyvin usein ruumiin mittasuhteisiin. Opiskellessani korutaidetta siitä minkälainen ruumis korua käyttää tai minkälainen ruumis on korutaiteen aiheen ja miksi, ei kuitenkaan juurikaan puhuttu. Mitä sosiaalisia normeja koru ylläpitää tai kyseenalaistaa? Mitä merkityksiä koru saa liitettynä sukupuolittuneeseen ruumiillisuuteen? Ruumis oli usein ikään kuin häivytetty tai oletettu olevan muuttumaton, neutraali alusta korulle. Tämä ruumiin näennäinen neutraalius korutaiteessa tarkoittaa kuitenkin tyypillisesti idealisoitua eli normatiivista, cissukupuolista, laihaa ja valkoista ruumista, joka tulee hyvin esille esimerkiksi valokuvissa, joissa esitellään korua ruumiilla.

Kun käsitellään korua ruumiillisena ilmiönä länsimaissa, ei voi olla kiinnittämättä huomiota sukupuoleen. Korun sukupuolittuneisuuden takia sukupuolta ei pysty erottamaan korusta. Erityisesti korun vahva linkittyminen feminiinisyyteen länsimaissa määrittelee korua paljon. Miehille on tietysti solmioneulat ja kalvosinnapit sekä muut feminiinisyyden pelossa funktionaalisuuden taakse kätketyt korut, mutta silti koru assosioituu lähes aina naisiin. Feminiinisyyden ollessa suurin uhka cis- ja heteronormatiiviselle miehisyydelle, miesten korujen käytölle on tiukat rajat.

Usein korun ruumiillisuudesta keskustelu typistyy siihen, miltä jokin tietty koru tuntuu fyysisesti ruumiilla ja miten korua käytetään. Ruumiillisuus on kuitenkin muutakin kuin vain konkreettinen, elävä ruumis. Esimerkiksi yhteiskunnalliset rakenteet ja valtasuhteet koetaan ruumiillisina. Koru on myös osa tätä ruumiillisuutta, ja jonka normien kautta osaltaan ruumis ja sukupuoli materialisoituvat. Normit ylläpitävät sosiaalista järjestystä ja esimerkiksi määrittelevät kenen nähdään soveliaana käyttää koruja ja kenen ei. Korut osallistuvat sukupuolen ja seksuaalisuuden tekemiseen muun muassa toistamalla tietynlaisia korutyyppejä miehille ja tietynlaisia naisille. Esimerkiksi vihkisormukset ovat hyvin usein sukupuolitettu kaksinapaisesti miehille ja naisille. Lisäksi niiden markkinointi on tavallisesti heteroseksuaalisuuteen nojaavaa ja näin ollen ne uusintavat heteronormatiivista avioliittoinstituutiota. Koru ja niiden käyttöön liittyvät ilmiöt voivat näin ollen sulkea ulos sateenkaari-ihmisiä ja muita normiin mahtumattomia cis- ja heteronormatiivisilla konnotaatioillaan. Minkälaisia koruja käyttää vaikkapa muunsukupuolinen ihminen?

Myös perinteisempään koruun verrattuna rajoja rikkovassa korutaiteessa naisen ruumis on suurimmaksi osaksi korutaiteen aiheena länsimaissa. Lisäksi sukupuolta käsittelevissä teoksissa kaksinapainen sukupuolijärjestys on edelleen hyvin vallitseva lähtökohta alalla nousevista kriittisistä näkökulmista huolimatta. Korutaiteella olisi kuitenkin paljon potentiaalia toimia yhä enemmän normatiivisten käsitysten kyseenalaistajana. Korutaiteen tai niin kutsutun nykykorun hyvin tunnistettava ominaisuus on nimittäin sen itserefleketiivisyys: se haastaa korun käsitteen, materiaalit, käyttötarkoitukset, yhteyden ruumiiseen ja niin edelleen. Jos korutaide kerran on itsessään kriittinen praktiikka, voisiko se reflektoida kriittisemmin myös suhdettaan sukupuoleen?

Nadiye Koçakin teossarja hyperbody: hands on hyvä esimerkki siitä, kuinka korutaide voi toimia antinormatiivisesti. Lateksista, karvasta ja metallista valmistettu teossarja kyseenalaistaa korussakin vahvasti läsnä olevaa binääristä sukupuolikäsitystä ja niin kutsuttua ”biologista sukupuolta”. Koçak pohtii voiko sukupuolen irrottaa ruumiista kokonaan. Koçakin korun elementtejä hyödyntävässä hyperbody: hands -teossarjassa sukupuoli muuttuu merkityksettömäksi, ruumiin jättäneeksi objektiksi. Voisiko myös korusta irrottaa sukupuolen merkityksen kokonaan?

Korut ovat osa ruumiillisia käytäntöjä, joilla sukupuolta tuotetaan jatkuvalla toistolla. Tästä syystä korussa on aina potentiaalia toisenlaiselle toistamiselle. Normeja on mahdollisuus muuttaa, ja siinä koru ja koruntekijät voivat olla osallisina. Juuri fyysisen ruumiin sekä ruumiin sosiaalisten ja käsitteellisten puolien yhdistyminen tekee korutaiteesta niin mielenkiintoisen. Koru ei koskaan ole irrallaan ruumiista eikä ruumis poliittisuudesta.

 

Kirjallisuutta

Koçak, Nadiye. 2021. Luodusta nahkasta: Synteettistä sukupuolen tulkintaa. Opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu.

Rossi, Leena-Maija. 2015. Muuttuva sukupuoli: Seksuaalisuuden, luokan ja värin politiikkaa. Helsinki: Gaudeamus.

Skinner, Damian, toim. 2013. Contemporary Jewelry in Perspective. New York: Lark Crafts.

 

Kirjoittaja on Helsingissä asuva kuvataiteilija Jussi Järvinen. Järvinen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Göteborgin yliopistosta erikoistuen korutaiteeseen ja opiskelee tällä hetkellä taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Häntä kiinnostaa korun kulttuuriset merkitykset ja erityisesti korun ja sukupuolen suhde. Järvinen on Korutaideyhdistys ry:n hallituksen jäsen.