Poikkeustila kello- ja korualoilla

Suomen kellomuseo toteutti koronakyselyn 6.5.-2.7.2020. Kyselyssä haluttiin dokumentoida kello- ja korualan tilannetta ennen ja jälkeen koronavirusrajoitusten, poikkeustilan aikana.

Vastaajia oli 19. Heidän jakautuminen toimialalla esitetään alla olevassa taulukossa. Muut vastaajat ovat Kellomuseosta, korutaiteilija ja opettaja Kelloseppäkoulussa. Vastaajien henkilöllisyyttä ei voida tunnistaa kyselystä.

	n	Prosentti
yksityisyrittäjä	12	63,16%
vähittäisliike	4	21,05%
kellosepän työhuone ja liike	4	21,05%
kultasepän työhuone ja liike	3	15,79%
teollinen valmistaja	0	0%
muu, mikä?	3	15,79%

Vastaajien yrityksistä suurin osa on 1–5 hengen yrityksiä, vain noin 5 % vastaajia on töissä yrityksessä, jossa on 11–20 työntekijää. Teollisuudesta emme saaneet vastaajia.

 

Koronarajoitusten aiheuttamat muutokset työarjessa alan yrityksissä

Pyysimme vastaajia kuvaamaan työarkeaan vuoden alusta huhtikuun loppuun ja sitä mitä muutoksia tapahtui koronarajoitusten myötä liiketoiminnassa. Joissakin yrityksissä alkuvuosi on ollut vilkasta. Yksi vastaaja on lomaillut ja suunnitellut tulevaa, apurahan turvin hän on selvinnyt koronan aiheuttamista haasteista, ja hän on voinut keskittyä taiteelliseen työskentelyyn. Yhdellä vastaajalla työmäärä on ollut suurempi kuin normaalina aikana ja yhdessä yrityksessä tilaustöitä on ollut runsaasti, mutta valmistavara ei liiku. Myös urheiluseurojen tilanne on vaikuttanut yrityksiin, palkintoja ja kaiverruksia ei ole tehty. Kellojen paristojen vaihto loppui, mutta huhtikuun lopusta alkaen alkoi taas vilkastua eräässä yrityksessä.

Asiakkaat katosivat nopeasti koronarajoitusten myötä. Joillakin vastaajilla oli ollut huono vuosi takana ja heillä oli toiveita paremmasta vuodesta. Eräs vastaaja kertoi: ”Tammikuussa oli vielä varsin positiivinen ja odottava fiilis, oli tunne että tästä vuodesta tulee hyvä. Edellinen vuosi oli ollut haasteellinen, joten olin odottava, että nyt menee paremmin. Maaliskuussa kuitenkin iski korona ja alihankintatyöt loppui kuin seinään.” Toinen vastaaja kertoo: ”Alkuvuosi meni erittäin hyvin, päästiin plussalle ensimmäisten 3kk aikana pariin viime vuoteen nähden. Kaikki näytti oikein hyvältä. Huhtikuun myynti olikin sitten puolet edellisistä. Joten nyt mennään jo miinuksella.” Kolmas vastaaja kertoo: ”Maaliskuussa Covid sulki Suomen ja asiakkaita kävi jos kävi. Päivän kassoina 8 tunnin ajalta muutama kymppi useana päivänä.” Pajatyöskentely on yhdellä vastaajalla säilynyt ennallaan. Osa vastaajista on suunnitellut uusia toimintamalleja. Eräässä tapauksessa korona on vaikuttanut työmotivaatioon.

Sepät tekevät alihankintatyötä liikkeille, ne loppuivat koronan vaikutuksesta usealla vastaajalla, yksi vastaaja totesi, ettei teollisuus ei ole lopettanut alihankinnan tilauksia. Moni vastaaja kertoo työtahdin hiljentymisestä mutta joitakin asiakkaita käy. Osa on pitänyt liikettä auki ajanvarauksella, jotta voidaan varmistua kontaktien minimoimisesta. Yksi vastaaja kertoo tilanteestaan: ”15.3. jälkeen jälleenmyyjätilaukset pysähtyivät täydellisesti ja liikkeen suoramyynti tippui kuukauden ajaksi noin 70%. Huhtikuun loppuviikosta eteenpäin hiukan vilkkaampaa, myynti noin 50% edellisvuoden vastaavasta ajasta. Nettimyynti noi9n 2,5-kertainen (sen markkinointiin satsattu enemmän). Kultasepät lomautettu, toinen heistä käy silloin tällöin purkamassa syntynyttä tuotantosumaa. Itse venytän päivää ja teen aamupäivät verstastöitä ja iltapäivät liikkeessä.”

Liikkeissä koettiin myös edustajien käyntien loppuminen ja erityisesti yli 70- vuotiaiden asiakkaiden katoaminen, vastaaja kertoo: ”Vähemmän asiakkaita, edustajia ei lainkaan. Vanhempi asiakaskunta katosi aluksi kokonaan. Toukokuun alusta , rajoitusten vähentyessä ”yli 70v ”alkoivat liikkua. Käsidesiä kuluu. Edelleen esim. paristonvaihtoja n.15 % normaaliajasta.” Liikkeissä on panostettu siivoukseen normaalia enemmän vastausten mukaan. Ajankäyttö on muuttunut vähentyneen työn kautta ja siivous on puolestaan tuonut lisätyötä. Lisätyötä on ollut myös koulutuksen puolella, Kelloseppäkoulussa toteutettiin etäopetusta ja sen valmistelu ja tehtävien tarkastaminen vei aikaa.

Yksi vastaaja miettii askeettisempaa elämäntapaa ja aiemmin alkanut elämäntavan muutos sai vahvistusta korona-aikana: ”Olen työskennellyt nyt enemmän kotona kuin työhuoneella ja olen myös saanut tehtyä projekteja, jotka ovat roikkuneet vuosikausia ajan puutteen vuoksi. Olen korjannut vanhaa uudeksi, enkä hankkinut uutta. Olen tyytynyt askeettisempaan elämään ja se on tuntunut hyvältä. Olen myös saanut vahvistusta jo aiemmin valitsemalleni suunnalle elämässä, että haluan tehdä mieluummin taidetta/koruja hitaammin, harkiten ja vähemmän ja tuottaa vähemmän uutta tavaraa maailmaan. Sikäli pandemian aika ei ole muuttanut tätä ajatusta, joka heräsi voimakkaammin jo pari vuotta sitten, se on vain vahvistanut tätä. Harkitsen taiteen tekemisen rinnalle jotain toista työtä, mistä saan toimeentuloa sekä voin olla hyödyksi muille ihmisille.”

Liikkeissä koettiin myös edustajien käyntien loppuminen ja erityisesti yli 70- vuotiaiden asiakkaiden katoaminen ”Korujen myynti netin kautta on myös hiljentynyt, kassavirtaa ei juurikaa ole.” Lomautuksista kertoi pari vastaajaa. Mutta yksinyrittäjä kokee jääneensä todella yksin. Myös Suomen rajojen sulkeminen on vaikuttanut yrityksiin: ”Ostavat asiakkaat olivat pois ja töitä ei tuotu korjattavaksi. Ruotsin rajan suljettua niin liikkeestä tulk’leet työt loppuivat sekä ruotsin asiakkaat.”

Vain yksi vastaaja kertoi, ettei mikään ole muuttunut. Toisaalla yhdellä vastaajalla on ollut liike kiinni kaksi kuukautta, hän on ottanut vastaan tilauksia puhelimitse ja sähköpostilla. Myynti on vähentynyt 90 %.

Kello- ja korualan yrittäjien tulevaisuuskuva

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kello- ja korualan yrityksissä on ollut haastava tilanne. Tulevaisuuden suhteen ollaan varovaisia: ”Epävarma tulevaisuus tuleeko tilanne palaamaan ennalleen ja työt jatkumaan.” Pientä valonpilkahdusta näkee kultaseppä, joka tekee tilauksia: ”Jos tällä tavalla jatkuu niin kesästä tulee hiljainen. Tilaustyöt ei riitä kovin pitkälle. Tulevaisuus hiukan pelottaa. Toisaalta taas helpottaa kun on ”tekevä” liike, eli olen kultaseppä, jos olisi pelkkä myyvä liike niin konkurssi olisi jo tullut.”

Yksi vastaaja luottaa tuotteisiinsa ja niiden sisältöön: ”Uskoisin, että yritys säilyy rinnalla ja, että oivaltavimmat kaupalliset tuotteeni säilyvät ”tukena”, mutta toiminnan painopiste siirtyy entistä vahvemmin uniikkiin ja merkityksellisiin teoksiin, joilla on jossain määrin yhteiskunnallista sanomaa.”

Monet vastaajat kokivat tulevaisuuden epävarmana, sillä taloudellinen tilanne on kärsinyt pahasti. Osa vastaajista panostaa tulevaisuuteen ja suunnittelevat uutta epävarmuudesta huolimatta: ”Tulevaisuus on hämärän peitossa. Tämä voi olla loppuni. Ainakin helvetin tiukkaa tekee. Suunnittelen silti tulevaa ja yritän pitää pään pinnalla.” Toinen vastaaja kertoo: ”Se jää nähtäväksi. Pyrin saamaan etäpalveluni entistäkin toimivammaksi.” Yksi vastaaja kertoi pohtivansa näkyvyyden lisäämistä, hänen mukaansa: ”Luoda luottamus ja yhteys asiakkaaseen nettisivun, meilien ja puhelimen kautta.” voisi toimia.

Jollakin on kokemuksen tuomaa varmuutta tekemisessään ja on varauduttu taloudellisiin haasteisiin: ” Meillä on niin vanha yritys, että puskuria on kertynyt. Tilanne tulee normalisoitumaan, mutta sitä ei tiedä miten kauan menee. Toisaalta, meillä ei ole lamat ym muut vaikeudet vaikuttaneet niin suuresti mitä isommissa paikoissa.”

Osa vastaajista pohtii yrityksen lopettamista ja toiminnan supistuksia: ”Nopeuttaa lopettamispäätöstä, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkajaa ei tässä tilanteessa löydy (etsitty jo pari vuotta) vaikka yritys on hyvin kannattava ja sillä on vahva asema Lapin matkailumarkkinoilla (jotka romahtivat koronan myötä täydellisesti ja toipumisen aikataulu on hyvin epävarma). Henkilöstö on jo nyt irtisanottu. Jälleenmyyntiä jää pienessä mitassa shop-in-shop formaatilla ja pienestä täydennystuotannosta huoilehdin itse. Nettikauppaa jatkan muutamia vuosia ”pehmeänä laskuna eläkkeelle”.” Toinen yrittäjä puolestaan kertoo ja on huolissaan nuorista ja alasta ylipäätään: ” Varovaisuutta pitää olla ja turha pullistelu ei auta. Onneksi ikää on tarpeeksi, varastoilla eletään ja tyhjennetään. Sääliksi käy nuoria yrittäjiä. Suurketjut on laittaneet duunarit pois ja omistajat paikalla 1/liike. Ala ei etene.” Yhdellä vastaajalla on huolta koulutuksesta, sillä käytännön harjoittelu on jäänyt vähälle oppilaitosten sulkeuduttua.

Osa vastaajista kertoo hakeneensa tukea, eräs vastaaja kertoi, ettei ole saanut vastausta kuuteen viikkoon. Yksi vastaaja koki tilanteen yrittäjiä halveeraavaksi: ”Yrityksille suunnattu tuki pakolla pysäytetyssä markkinatilanteessa on hidas, alimitoitettu ja väärin kohdistettu. Yksinyrittäjän 2000€/6kk tuki on puhdasta vittuilua.” Yksi vastaaja pohti työn hintaa ja arvoa, hän toi myös esille kivijalkakaupan haasteen: ”Työhinnat alalla korkeammiksi. Miksi esim. lyhentää nettikellon hihnaa alle 20e ? Työn arvostus kunniaan vielä kun muutaman vuoden kivijalat elävät.” Lisäksi teollisuuden muutokset jälleenmyyntiverkostossa aiheutti harmia eräälle vastaajalle.