Museo hyvinvoinnin edistäjänä

Elämän kokeminen merkitykselliseksi, hyvä elämä ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Nyt hyvän elämän mahdollisuus ei kuitenkaan jakaudu yhteiskunnassamme tasaisesti. Osallisuus ja osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin lisää tutkimusten mukaan ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näiden hyötyjen saamiseksi taide- ja kulttuuripalvelujen tulisi olla kaikkien saatavilla ja saavutettavissa eri ikävaiheissa, sosiaaliryhmissä ja eri alueilla. Siksi on tärkeää kehittää kulttuuripalveluja ja poistaa esteitä niiden käytöltä. Pohdin tässä blogiartikkelissa sitä, kuinka museot voisivat edesauttaa sellaista hyvän kierrettä, joka mahdollistaa hyvän ja mielekkään elämän.

 

Mitä on kulttuurihyvinvointi?

Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa ihmisen yksilöllistä tai yhteisöllisesti jaettua kokemusta siitä, että taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia. (1) Toisin sanoen taiteen ja kulttuurin hyödyntäminen edesauttaa hyvinvointiamme. Tästä ilmiöstä käytetään nykyään termiä ”kulttuurihyvinvointi”. Laajin ja kattavin katsaus taiteen hyvinvointivaikutuksiin on vuonna 2019 julkistettu WHO:n raportti What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? (2) Raportti sisältää sekä taiteen kokemisen että taiteen tekemisen näkökulmat, eikä taiteenaloja ole rajattu.

Taide todella vaikuttaa -se on todennettu. Kulttuurihyvinvointi on uusi termi ja taiteen ja kulttuurin näkökulma hyvinvoinnin tavoitteellisessa edistämistyössä alkaa vasta nyt näkyä käytänteissä ja rahoituksessa. Nyt on aika pohtia, kuinka taiteen monialaiset, sektorirajat ylittävät ja hyvinvointia edistävät mahdollisuudet saadaan käytäntöön.

Myös museoilla on tärkeä rooli taiteen hyvinvointivaikutusten ja sitä kautta kulttuurihyvinvoinnin konkretiaan saattamisessa. Uusi museokäynnin hyvinvointivaikutuksia käsittelevä tutkimus valottaa museokäynnin ja koetun hyvinvoinnin yhteyttä. Valtakunnallisen tutkimuksen mukaan vastaajista peräti 99 prosenttia koki, että käynti tuotti heille hyvinvointivaikutuksia. Vaikutusta pyrittiin myös rahallisesti määrittämään. Tutkimukseen osallistui kahdeksan suomalaismuseota, Suomen museoliitto ja tutkimusryhmää johti arvostettu yhdysvaltalaistutkija tohtori John H. Falk. Tutkimus tuotti ainutlaatuista tietoa museokäynnin pitkäkestoisesta ja laaja-alaisesta vaikuttavuudesta. (3)

 

Kuinka museot voivat edistää hyvinvointia?

Parhaimmillaan museot ovat toimineet ja toimivat näkemyksellisinä asiantuntijoina menneisyydestä, nykyisyydestä ja joskus tulevaisuudesta. Kautta aikojen ne ovat toimineet omien lakisääteisten velvoitteidensa lisäksi myös hyvinvoinnin edistäjinä. Näyttelyiden ja kokoelmatyön lisäksi museoilla on aktiivista osallistavaa toimintaa, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisia ja elämyksellistä oppimista; museopedagogiikkaa, erilaisia harrastus- ja keräilytapahtumia ja -ryhmiä, teemapäiviä, satelliittitoimintaa kouluihin ja laitoksiin jne. Todella tärkeää toimintaa, jolla on suoraan vaikutuksia osallistujien toimijuuteen ja osallisuuden kokemuksiin. Eli kulttuurihyvinvoinnin edistämistä ja toimintaa, jota tavoitteellisesti soisi myös lisättävän. Kuinka museot voisivat enenevissä määrin ja tavoitteellisesti toimia hyvinvoinnin edistäjänä? Ja kuinka taiteilijat ja taide voisivat olla mukana tässä yhtälössä?

Yksi tapa edetä on aloittaa valitsemalla mitä hyvinvoinnin osa-aluetta pyritään edistämään. Jos kyse on esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisystä niin silloin museotyössä on luontevaa panostaa sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sosiaalista hyvinvointia voi edistää esimerkiksi lisäämällä osallisuutta eli toimintaa, joissa museokävijä voi kokea olevansa osa yhteisöä ja tulla kuulluksi, joissain tapauksissa osallistua jopa päätöksentekoon. Kun yhteisölliseen toimintaan yhdistetään taide tai taiteelliset menetelmät, ollaan kulttuurihyvinvoinnin ytimessä. Taiteella on mahdollisuus antaa osallisille elämyksiä ja toisaalta se voi auttaa näkemään toisin ja saada aikaan uudenlaista ajattelua. Taide voi myös olla apuna sosiaalisten tilanteiden pelkojen poistajana.

Jotta toiminta tavoittaa kohderyhmän tarpeet ja toiveet on toiminnan suunnittelussa myös kuunneltava sitä kohderyhmää, jolle palvelua suunnitellaan. Palvelumuotoilu ja co-design ovat hyviä menetelmiä suunnittelutyöhön. Voi olla haastavaa tavoittaa ne syrjäytymisuhan alla olevat kansalaiset, joita halutaan auttaa. Etsivä kulttuurityö ja muut erilaiset etsivän työn muodot voivat olla apuna. Tämä työ ei ole yksinkertaista: yhteistyö kaupunkien, kuntien, seurakuntien ja hyvinvointialueiden sekä erilaisten järjestöjen kanssa on avainasemassa. Yhteistyöllä saadaan aikaan leveämmät hartiat ja kun eri näkökulmista asiaa katsovat saadaan samaa asian äärelle, lopputulema on enemmän kuin osiensa summa.

 

Saavutettava museo

Mistä me puhumme, kun puhumme saavutettavasta museosta? Saavutettavuus tulisi huomioida museotyössä niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta. Parhaimmillaan asiaa tarkastellaan sosio-ekonomisen aseman kannalta, huomioidaan toimintarajoitteet ja eri kieliryhmät, etniset taustat, maahan muuttaneet sekä alueellinen saavutettavuus. Tämä sisältää lukuisia eri näkökulmia ja vaatimuksia huomioitavaksi osana museoiden päivittäisiä toimintoja. Osalla museoista laaja-alainen saavutettavuusajattelu toimii jo hyvin käytänteissä, mutta osalla olisi vielä kirittävää. Kun tavoitteena on luoda palveluja, jotka ottavat huomioon laajasti eri käyttäjäryhmät ja huomioivat erityiset tarpeet, on hyvä ajatella asiaa mahdollisimman laajasti. Yhdenvertaisuus, avoimuus ja aidosti saavutettava toimintamalli toteutuu silloin vähän kuin itsestään.

 

Museo Kruunu on kaikkien museo

On hienoa nähdä, kuinka Museo Kruunu on ottanut strategiseksi lähtökohdakseen olla ”kaikkien museo”. Eikä kyse ole vain sanoista. Heillä on ansiokasta hyvinvoinnin edistämistyötä niin museopedagogiikassa kuin näyttelyohjelmassakin. Museo on huomioinut ja tavoittanut kävijöitä monella tasolla, laaja-alainen saavutettavuusajattelu lähtökohtana.

Minun maailmani -näyttely on hieno esimerkki siitä, kuinka näyttelyohjelmalla pystytään edistämään hyvinvointia ja samalla kommentoimaan yhteiskunnallista tilaa. Minun maailmani näyttely oli vammaispoliittinen ja kantaa ottava näyttely, jossa keskiössä olivat vammaisten kertomat tarinat. Tarinoiden pohjalta taiteilijat loivat teokset yhteistyössä työparinsa kanssa. Muutamien jututtamieni työparien keskusteluissa on korostunut kokemukset yhteistyön merkityksestä, osallisuuden kokemuksista ja elämän merkityksellisyyden tunteen vahvistumisesta. Taiteilija Sanna Nuutinen kertoo työskentelystä näyttelyparinsa kanssa seuraavaa: ”Tämä prosessi on paljon enemmän kuin yksittäinen näyttelyprojekti, me tullaan olemaan jatkossakin vuorovaikutuksessa ja jaetaan tarinoita”.

Museo Kruunu kulkee monellakin tapaa aallonharjalla, ellei jopa aikaansa edellä. Näin epävarmoina aikoina kaipaamme muutakin kuin materiaa ja kulttuuri ja taide voivat olla tässä avainasemassa. Myös kulttuurin merkitys henkisessä kriisinkestävyydessä, resilienssissä on tärkeää, koska kulttuuri vahvistaa sekä yhteiskunnan valmiuksia että ihmisten kykyä selviytyä kohtaamistaan haasteista.

– Kulttuuri kantaa kaikkien kriisien yli –

 

Heli Kauhanen
Kirjoittaja on taiteen maisteri, korumuotoilija ja aivoterveyden asiantuntija, joka työskentelee Taiteen edistämiskeskuksessa kulttuurihyvinvoinnin taideasiantuntijana

Lähteet: (1) https://taikusydan.turkuamk.fi/tietopankki/kasitteet/ (2) https://apps.who.int/iris/handle/10665/329834 (3) http://www.instituteforlearninginnovation.org/wp-content/uploads/2022/11/Measuring-the-Public-Value-of-Museum-Experiences-FINAL-REVISED.pdf