Minäkin leimasin K – nimileimalla

Jalometallituotteista löytyy nykyään vähintään kaksi leimaa; nimileima ja pitoisuusleima. Nimileima kuuluu tuotteen valmistaneelle yritykselle, maahantuojalle tai kauppiaalle. Pitoisuusleima kertoo tuotteen jalometallipitoisuuden.

Pakolliset leimat voidaan korvata kansainvälisellä CCM-leimalla (Common Control Mark). Alle yhden gramman painoisten kulta-, palladium- ja platinatuotteiden sekä alle 10 gramman painoisten hopeatuotteiden leimaaminen on vapaaehtoista.

Muutamat kulta- ja hopeasepät noudattavat edelleen vanhaa leimausasetusta, jonka mukaan – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – tuotteisiin oli lyötävä myös paikkakuntaleima ja vuosileima sekä ennen kaikkea tarkastusleima, viisisakarainen kruunu.

Kultatuotteissa leiman kehys on soikea, hopeatuotteissa suorakaiteen muotoinen, platinatuotteissa vinoneliö ja palladiumtuotteissa ylöspäin kapeneva suorakaide. Suomessa valmistetussa tuotteessa kruunun tausta on sydämen muotoinen, tuontikoruissa soikio.

Leimojen paikan valinta, niiden tasaisuus ja sommittelu antavat lisätietoa tekijästä ja tuotteen tekotavasta.

Valukoruissa leimat – tarkastusleimaa lukuun ottamatta – tulevat usein jo valun yhteydessä. Valujälki ja laserkaiverrus ovat erilaisia kuin lyöntijälki. Uniikkityössä leimat lyödään yksitellen, joukkotuotannossa koko leimasarjan käsittävällä puristustyökalulla.

Leimaaminen K-nimileimalla

Joskus voi löytää korun tai hopeaesineen, jossa on kaunis K-nimileima. Se oli Suomen Kultaseppien Liiton Helsinkiin v. 1938 perustaman Kultaseppäkoulun nimileima aina vuoteen 1999 saakka.

Tukesin nimileimarekisteristä käy ilmi, että samaa K-nimileimaa käytti myös Suomen Kultaseppä Oy Tampereella vuosina 1925 – 1954. Tekijän voi kuitenkin erottaa paikkakuntaleimasta.

Vuonna 1971 Kultaseppäkoulu muutti Helsingistä Lahteen. Siellä se tunnettiin sittemmin Kultaseppäopistona ja Muotoiluinstituuttiin kuuluvana kultasepänalan laitoksena. Kun Muotoiluinstituutti liittyi Lahden ammattikorkeakouluun vuonna 1996, tuli koru- ja esinemuotoilusta yksi muotoilun pääaineista.

Kuuden vuosikymmenen aikana opiskelijat leimasivat K-nimileimalla suuren määrän harjoitus-, opinnäyte- ja tilaustöitään: koruja, kaiverrustöitä, hopeaesineitä, kirkkohopeita, kiltapokaaleja, käätyjä ja monia muita arvokkaita tilaustöitä.

Moni opiskelija jännitti leimaamista, varsinkin jos kyseessä oli melkein valmis työ. Leimapunsselin lipsahtaessa paljon aikaa vaatinut työ saattoi mennä kokonaan uusiksi. Toinen jännityksen paikka oli tarkastusleimauksessa käyminen, varsinkin silloin kun koulu oli Helsingissä. Siihen aikaan oli paljon leimattavaa ja leimauksen valvoja tunnettiin pikkutarkkana miehenä.

Kukin opiskelija kävi vuorollaan Leimauslaitoksella Bulevardilla, lähellä nykyistä Aleksanterin teatteria. Koulu puolestaan sijaitsi vuosina 1957-1970 Alppikadulla. Matkaa varten opiskelija sai koulun toimistosta raitiovaunulipun. Hän keräsi kaikilta opiskelijoilta tarkastusleimaukseen lähtevät työt ja pakkasi ne nahkasalkkuun. Mukaan piti ottaa myös leimausluettelo sekä leimausalustana tarvittavat muotoraudat ja stanssit.

Ennen tarkastusleiman lyöntiä leimauksen valvoja tarkasti työt ja otti haluamistaan töistä näytepalat. Jos leimoja puuttui tai niissä oli huomauttamista, piti työt viedä takaisin koululle korjattavaksi. Leimauspaikan vapautumista odottaessa opiskelijalla oli tilaisuus seurata muiden leimaajien työtä. Koulun muutettua Lahteen leimaustoimisto oli alkuvuosina Kaupungintalolla.

Koulusormuksen tarina

Joskus voi tavata henkilön, jonka sormessa on erikoisen näköinen ammattisormus. Siinä olevat suuret leimat eivät ole sormuksen sisäpuolella, vaan ulkokehällä.

Sormus on Kultaseppäkoulun oppilaskunnan 1960-luvun alussa ideoima koulusormus Kultaseppäkoulusta ja Lahden Muotoiluinstituutista valmistuneille kultasepille, hopeasepille, kaivertajille ja muotoilijoille.

Sormusten valmistaminen kuului kolmannen vuosikurssin oppilaille. Joku heistä kävi tarkastusleimaamassa sormusaihiot. Ennen leiman lyömistä sormusaihioon jätetystä ylimääräisestä pituudesta leikattiin pieni pala pitoisuuden analysointia varten.

Niminauhoilla merkityt sormukset jaettiin perinteen mukaisesti kevätjuhlassa hopealautaselta todistusten, stipendien ja halausten kera aina 1990-luvulle saakka.

Uusin leimoin uuteen aikaan

Kun toisen asteen koulutus siirtyi Muotoiluinstituutista koulutuskeskus Salpaukseen vuonna 1996, suunniteltiin molemmille oppilaitoksille uudet nimileimat.

Nimileimojen suunnittelusta järjestettiin opiskelijoiden kesken kilpailu, jonka voitti neljännen vuosikurssin opiskelija Eero Hintsanen.

Kultaseppäkoulun perintö

Kultaseppäkoulun 80-vuotista perintöä jakavat 2020-luvulla LUT-ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutti sekä koulutuskeskus Salpaus, jossa koulutetaan mm. artesaanikultaseppiä.

Korumuotoilun opiskelijat muuttivat Kannaksenkadulta ammattikorkeakoulun uudelle Lahden kampukselle Mukkulaan syksyllä 2018. Toisen asteen opiskelijat puolestaan saivat uudet tilat Ståhlberginkadulta kevättalvella 2020.

Kannaksenkadun työpajoissa 2010-luvun loppupuolella valmistetut opinnäytetyöt ennakoivat korumuotoilu- ja artesaanikoulutuksen uusia tavoitteita.

Lait ja asetukset

Nykyisin leimausta säätelee laki jalometallituotteista 1029/2000, sekä asetus jalometallituotteista 1148/2000. Lisätietoa löytyy internetistä hakusanoilla ”Jalometallituotteiden leimat – Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)”, sekä ”Leimat.fi”.

Teksti: Esko Timonen