Kohtaamisia Minun maailmani II näyttelyssä

Minun maailmani -näyttelykonsepti on Museo Kruunun tapa tuoda esille Suomessa asuvia vähemmistöjä. Tällä kertaa näyttelyssä tarinan kertojia ovat maahan muuttaneet korkeakoulutetut naiset. He kertovat osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kokemuksistaan Suomessa. Työparina heillä on taiteilija, joka on korualan ammattilainen.

Minun maailmani II -näyttelyn yhteistyökumppani Väestöliitto auttoi löytämään tarinan kertojat verkostoistaan. Korualan ammattilaisia haettiin avoimella haulla. Näyttelyssä on 16 rohkeaa ja upeaa työparia. He ovat tutustuneet näyttelyprosessin myötä toisiinsa ja jakaneet henkilökohtaisia asioita keskenään.

Korujen teemat kumpuavat taiteilijoiden ja tarinan kertojien keskusteluista ja tarinoista. Koruihin on sisällytetty paljon symboliikkaa ja merkityksiä. Korut viestivät mm. suomalaisesta rasismista, kuulumattomuudesta ja työn saamisen vaikeudesta. Ne kertovat myös halusta kehittyä ja kasvaa, omien arvojen tärkeydestä, ja arjesta kahden erilaisen kulttuurin välissä. Koruista löytyy ”kohtaamispiste” kahden toisilleen täysin vieraan ihmisen elämästä. Siitä mikä yhdistää. Monissa koruissa on myös viitteitä omaan kulttuuriin, tai koruun voi olla piilotettu jotakin, mitä vain tarinan kertoja tietää.

Caroline Karanja ja Eeva Väänänen ovat nimenneet korut kiswahilin kielellä. Mizizi tarkoittaa juuria. Carolinen mukaan juuret ja koru symbolisoivat vakautta, ravitsemusta ja kukoistusta. Lehdet ovat hedelmä, jotka kukoistavat vakaudessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta voivat vaikuttaa positiivisesti identiteettiin hyväksymällä ihmisen. Samalla lehdet kasvavat ja ihminen kukoistaa. Ilman identiteettiä meiltä puuttuu kuulumisen kokemus.

Caroline Karanja ja Eeva Väänänen: Mizizi. Koru Minun maailmani II näyttelyssä Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa.Kuvaaja Irene Sema. 

Khageswari Bohara on huomannut kuilun kahden erilaisen kulttuurin ja elämän, odotusten ja kokemusten välissä. Vaikka välillä on vaikeaa, toivoa ei saa heittää koskaan. Työtä hakiessa ihminen tarvitsee vain yhden positiivisen signaalin satojen negatiivisten joukosta. Hänen tuntojaan koruun ikuisti Wiebke Pandikow punomalla ison riipuksen vanhoista muovipusseista. Khagesvari osallistui riipusnarun punontaan. Puuosalla on merkitys juuri hänelle ja sen voi piilottaa korun sisäosiin.

Khageswari Bohara ja Wiebke Pandikow: One Yes . Koru Minun maailmani II näyttelyssä Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa. Kuvaaja Irene Sema

Ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunne nousi esille monissa tarinoissa. Työpakka kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan ja hän voi tuntea tekevänsä osuutensa ja kuuluvansa johonkin isompaan. Marika Tiukkanen käsitteli teemaa korun funktionaalisuuden kautta. Korua voi katsoa ja ihastella, mutta siinä ei ole kiinnitysmekanismia, jolla sen voisi pukea ylle.

Lauren Stevens ja Marika Tiukkanen, Kiinnittymätön. Koru Minun maailmani II näyttelyssä Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa. Kuvaaja Irene Sema. 

Eero Lintusaaren teoksissa kuvastuu sarjakuvamaisesti kahden kulttuurin välissä elämisen haasteet. Haasteista seuraa tukahdutettuja tunteita ja erillisyyden kokemuksia. Suomalainen rasismi on arkipäivää. Yhdessä rintaneulassa ovi kuvastaa suomalaista sulkeutuneisuutta. Tärkeä huomio on se, että ihmisillä on samat tarpeet ja huolet, riippumatta siitä mistä on kotoisin. Kokoelman kaulakorun sisään on laitettu jotakin, minkä tietää vain Eero Lintusaaren työpari ja tarinan kertoja Allison Abdile.

Allison Abdile ja Ero Lintusaari: In between. Everywhere. Rintaneula. Minun maailmani II näyttelyssä Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa.Kuva Irene Sema.

Ritva Karan ja Fardoos Helalin yhteistyössä syntyi emalikaulakoru, johon on kätketty paljon symboliikka. Kara kertoi korun suunnittelusta, että Fardoos on kulkenut monien porttien kautta kohti muutoksia. Damaskos on hänelle rakas paikka, ja se näkyy korun muotoilussa. Syyria kuului aikoinaan Babylonian valtakuntaan, ruskea ja sininen ovat Babylonin Ištarin portin värejä. Sininen symboloi harmoniaa, luotettavuutta ja sympatiaa. Ruskea symboloi rauhaa ja turvallisuutta. Numerologia on vaikuttanut arkkitehtuurin suhteisiin tuhansia vuosia. Portin yläkaaressa on 11 pistettä, jotka kuvaavat intuitiota, oivallusta ja valaistumista. Pääporttia kiertää 21 kivihelmeä, jotka edustavat saavutuksia, päätöksiä ja menestystä.

Fardoos Helal ja Ritva Kara: Portti. Kaulakoru Minun maailmani II näyttelyssä Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa.Kuva Irene Sema

Erja Levikari ja Rozabela Singh työskentelivät mahdollisuuksien ja kehittymisen näkökulmasta. Rozabela korosti heidän prosessissaan haluaan kehittyä. Toiveikkuus, sisukkuus ja päämäärätietoisuus ovat olleet tarpeen matkalla Nepalista Suomeen. Erja Levikarin valmistaman kaulakorun muotokieli kuvastaa oman tiensä löytämistä kohti unelmia, tavalla tai toisella. Koruissa käytetty puu kuvastaa kasvua. Helmet ja kulta yhdistyvät perinteiseen nepalilaiseen koruperinteeseen.

Rozabela Singh ja Erja Levikari: Only sky is the limit. Rintaneula Minun maailmani II näyttelyssä Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa. Kuva Irene Sema.

 

Tässä näyttelyssä yleisö kohtaa myös omat ennakkoluulonsa ja tulee tietoiseksi omista toimintatavoistaan. Monet suomalaiset kohteliaisuutena pidetyt tavat eivät välttämättä olekaan maahan muuttaneen näkökulmasta mukavia. Eräs museovieras kertoi ymmärtäneensä sen, ettei aina tarvitse puhua englantia oletetulle ulkomaalaistaustaiselle henkilölle. Tarinan kertojat toivat esille sen, että jos on opetellut suomen kielen, sitä haluaa käyttää.

Monet näyttelyssä vierailleet ovat ilmaisseet huolensa ja jopa järkytyksensä luettuaan tarinoita. Useasta suusta olemme saaneet kuulla mietteitä ristiriidasta Suomessa halutun ulkomaalaistaustaisen työvoiman ja maahan muuttaneiden naisten kokemusten välillä. Esiin on noussut kysymys siitä, miksi työllistyminen on korkeakoulutetuille ulkomailta muuttaneille niin vaikeaa, kun mediassa kuitenkin jatkuvasti puhutaan vierasperäisen työvoiman tarpeesta. Moni museovieras on joutunut muuttamaan käsitystään siitä, miltä syrjintä ja rasismi tämän päivän Suomessa näyttävät. Monet ovat myös tuoneet omakohtaisia kokemuksiaan esille, kertoen omien perheenjäsentensä Suomeen muuttaessaan kohtaamista vaikeuksista.

Ennen kaikkea maahan muuttaneet naiset haluavat tehdä työtä Suomen eteen ja tulla kohdatuksi ihmisenä.

 

Tekstin on kirjoittanut Essi Pullinen ja Ida-Lina Brinkas