Kirjeitä Kari Voutilaisen uran alkutaipaleelta

Kari Voutilainen on kansainvälisesti menestynein suomalainen huippukelloseppä, jolle Suomen Kelloseppäliitto myönsi vuonna 2014 suurmestarin arvon. Edelliset suurmestarit nimettiin vuonna 1938. Kelloseppäliitto perusteli hänen nimitystään seuraavasti ”Kelloseppäliitto pitää Kari Voutilaisen uraa ja saavutuksia täysin poikkeuksellisina niin Suomessa kuin muuallakin.”

Kari Voutilaisen ura alkoi Espoosta Kelloseppäkoulusta. Hänen uransa alkuvaiheita valottavat Auni ja Mauri Riutun Säätiön arkistoista löytyneet Kari Voutilaisen kirjoittamat kolme kirjettä vuosilta 1987–1988. Ensimmäinen kirje on kirjoitettu kirjoituskoneella. Kari Voutilainen kertoo 7.11.1987 päivätyssä kirjeessä työstään Ylitorniolla Kuitusen kelloliikkeessä näin: ”Toimeni liikkeessä on pitää huoli kellojen korjauksista, niin pienten kuin suurtenkin kellojen. Olen myös tehnyt kaikki pikkukorjaukset ja paristonvaihdot. Tarvittaessa olen myös osallistunut myyntityöhön.”

Kirje jatkuu siten, että Kari Voutilainen kertoo aloittavansa tammikuussa WOSTEP kurssin Sveitsissä ja hän hakee sitä varten avustusta. Kirjeessä Kari kertoo ajatuksistaan ja tarpeestaan oppia lisää näin:

” Aloittaessani tammikuussa WOSTEP-kurssin, odotan saavani sieltä runsaasti uutta tietoa, etenkin erikoisempien kellojen korjauksesta kuten mekaaniset kronograafit ja Atmos. Uskon kvartsikellojenkin korjaukseen tulevan syventävää oppia. Tällaiselle kurssille mihin tulee kelloseppiä kaikkialta maailmasta, avautuu varmasti uusia näkökulmia, näkee millaista kellosepän työ on muualla ja saa uusia ystävyyksiä ulkomailta. Tutustuminen kelloteollisuuteen avartaa myös varmasti, kun itse näkee miten eri kellot ja osat valmistetaan.”

Kari Voutilainen oli jo tuolloin hyvin tavoitteellinen ja katsoi pitkälle omaan tulevaisuutensa. Hän kertoi kirjeessä, että haluaa tulevaisuudessa tehdä korjaustyötä omassa työpajassa. Hän uskoi tulevaisuudessa kelloseppien taitoa tarvittavan edelleen.

Riutun säätiö myönsi avustusta kurssille 5000 markkaa ja loppu on historiaa. Kari työskenteli kurssin jälkeen kellojen restauroijana Sveitsissä hyvin arvostetussa yrityksessä Parmigiani Mesure et Art du Tempsillä vuosina 1990–1999. Siellä Charles Meylan toimi Kari Voutilaisen mentorina ja rohkaisi häntä tekemään työpäivän jälkeen omaa taskukelloa. Kari ei kaihtanut haastetta. Hän valmisti ensimmäistä Tourbillon taskukelloaan noin 3 ja puoli vuotta viikonloppu- ja iltatöinä (noin 2000 h). Se valmistui 1995. Siitä tuli hänen tärkein kellonsa, joka merkkasi uraa eteenpäin.

Kari Voutilainen kirjoitti Riutun säätiölle vielä kaksi kirjettä käsin ohuelle silkkipaperille. Museo on saanut häneltä ja Riutun Säätiön asiamies Risto Kangasniemeltä luvan hyödyntää kirjeitä blogissaan. Ensimmäinen kirje on päivätty 3.3.1988. Kari kerto kirjeessään kurssin kuulumisista. Kari kirjoitti, että kellot tulevat kurssilaisille korjattaviksi yrityksiltä. Hän näki hyvin erikoisia kelloja ja teki niihin tarvittavia osia. Kari kertoo hyvin yksityiskohtaisesti siitä, mitä hän on oppinut kurssilla. Kurssiin kuului myös vierailuja kellonvalmistajien tehtaisiin ja Baselin messuille. Kari toteaa jo kurssin puolivälissä, että hankalat korjaustyöt ovat muuttuneet rutiiniksi ja kurssi on todella hyödyllinen.

Kari kirjoitti vielä kiitoskirjeen WOSTEP kurssin päätyttyä Riutun Säätiölle. Hän kirjoitti olevansa hyvin tyytyväinen kurssin antiin ja kertoo tarkemmin siitä, mitä oppi kurssilla. Hän kiittelee kurssilla korjattujen kellojen vaihdelleen antiikin monimutkaisista kelloista huippulaatuisiin kelloihin. Korjattavien kellojen käyntilaitteet olivat erilaisia. Hän kertoi myös kielitaitonsa parantuneen, sillä kaikki raportit kirjoitettiin englanniksi. Kurssilla oli 12 osallistujaa eri maista. Kurssin vierailuista mieleen painuvimmat olivat Karin mukaan vierailut Patek Philipellä, Audemars Piquetilla ja Jeager Le Gaultrellella. Noissa yrityksissä valmistettiin tourbilloneja ja repeterejä. Kari Voutilainen huomioi, että käsityötä arvostettiin hänen mainitsemissaan vierailukohteissa, niissä kellojen kasaaminen ja valmistus tehtiin käsin.

Virtuaalinen tietokanta Holvi »