Aqua, Ambra, Aquila ja meripihka
30.10.2020
Meripihka Aqua, Ambra, Aquila näyttelyssä ja sen kulttuurisia ulottuvuuksia
Kansainvälisen Ambra, Aqua, Aquila korukilpailun teemana oli meripihka. Suomen Kellomuseossa pääse tutustumaan korukilpailun finalistien koruihin 15.11.2020 asti. Kilpailun tarkoituksena oli nostaa ikivanha korumateriaali esille ja nostaa sen arvostusta. Meripihkaa löytyy eri puolilta maapalloa ja sitä on hyödynnetty moni tavoin eri aikoina. Koruissa sitä on käytetty esihistorialliselta ajalta lähtien.
Meripihkan kulttuurisia ulottuvuuksia
Kun meripihka tuntuu iholla lämpimältä, on helppo ymmärtää sen symboloineen monissa kulttuureissa auringonpaistetta ja elämää. Samalla se on ollut riittävän harvinaista todistaakseen, että omistajalla on valtaa ja vaurautta (YLE). Meripihkan ominaisuudet, kuten hyvä sähkönjohtokyky, sulkeumat sekä väri ovat saaneet ihmiset uskomaan sillä olevan suojaavia merkityksiä. Meripihkan on uskottu suojaavan pahalta, huonolta onnelta ja tuovan kantajalleen hyvää onnea. Antiikkiset uskomukset pitävät pintansa edelleen, Desmond Morrisin kirjoittaa: “Wear amber to attact warm, loyal and generous people in your life”. Meripihkan alkuperää on myös selitetty monella tavalla, esimerkiksi sen on mainittu olevan ilveksen kivettynyttä virtsaa tai jumalatar Freyan kyynel.
Meripihka on säilyttänyt miljoonien vuosien takaisia hyönteisiä ja kasveja ja jopa siitepölyä. Niiden avulla tutkijat saavat paljon tietoa miljoonien vuosien takaisesta kasvi- ja eläinkunnasta. Tiedemiehet ovat löytäneet noin 230 miljoonaa vuotta vanhoja niveljalkaisten fossiileita meripihkaan säilyneinä, BBC kertoo. Löydetyt eliöt ovat eräitä vanhimmista koskaan löydetyistä niveljalkaisten fossiileista. Orkidean syntyhistoriaa on valaissut meripihkaan kiinnijäänyt mehiläinen ja sen keräämä siitepöly (Apu).
Meripihkaa on pidetty kultaakin arvokkaampana, meripihkaa kutsuttiin pohjolan kullaksi (Gold of the north) ja auringon kiveksi (sun stone), sitä on käytetty maksuvälineenä. Esihistoriallisia Meripihkaisia korun osia ja riipuksia on löytynyt Suomestakin, esimerkiksi Astuvansalmen akka. Meripihkaa kuljetettiin muinoin Itämeren alueelta Etelä-Eurooppaan ja Lähi-itään meripihkatietä pitkin. Rooma oli keskeinen markkinapaikka. Meille pohjoisen suuntaan kulkivat monet metallit, tarve-esineet ja ruoka-aineet Välimeren alueelta (Apu).
Kun Kolumbus saapui 1492 Hispaniolan, nykyisen Dominikaanisen tasavallan alueelle, hän antoi lahjaksi vastaanottajilleen meripihkaisen kaulakorun. Suureksi yllätyksekseen hän sai vastalahjaksi meripihkalla koristellun kenkäparin (Apu).
Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi on kuttu meripihkahuonetta, jonka lahjoitti preussin kuningas Frederik I tsaari Pietari Suurelle 1716. Pietarissa meripihkahuonetta työstettiin lisää. Toisen maailmansodan aikana meripihkahuone katosi jäljettömiin. Meripihkahuone rekonstruoitiin Pietarin 300-vuotisjuhlien kunniaksi.
Neuvostoliitossa tehtiin paljon turisteille meripihkakoruja. Niitä saattaa löytyy monellakin kotoa. Koruja sai ostaa ”berjozkoista”, turisteille tarkoitetuista kaupoista.
Meripihkaa palaa poltettaessa ja siitä syntyy pihkamainen tuoksu. Sen kreikkalainen nimi elektron tarkoittaakin ”ainetta, joka voi palaa”. Sähkö, englanniksi electricity, sai nimensä meripihkan kreikankielisen sanan mukaan.
Arno Forsiuksen mukaan Keski-Euroopassa on nykyäänkin varsin tavallista, että lapsille hankitaan hampaiden puhkeamisen aikaan meripihkasta valmistetut helmet. Kaulassa kannettavan meripihkan uskotaan nimittäin poistavan tai ainakin vähentävän merkittävästi hampaiden puhkeamisesta lapsille aiheutuvia kipuja ja vaivoja. Tämä uskomus pohjautuu jo satoja vuosia sitten syntyneeseen perinteeseen.
Meripihkan lääkekäyttö on tunnettu kauan, Arno Forsiuksen mukaan 1800-luvulla Suomessa käytettiin pronsin tippoja, mm elvyttävänä lääkkeenä raskaana olevien ja synnyttäjien hoidossa. Prinsin tipat auttoivat myös lapsia hampaiden puhkeamisen aikaan. Vaikuttava aines oli meripihkahappo eli butaani-di-happo. Se vaikuttaa rauhoittavasti ja kouristuksia helpottavasti.
Meripihka suomalaisessa korumuotoilussa
Meripihka on vanhimpia korumateriaaleja maailmassa. Mutta sitä on käytetty varsin vähän suomalaisessa korumuotoilussa ja korujen tuotannossa. Paul Hovgaard on suunnitellut koruja Lapponialle, joissa on ollut meripihkaa, Samoin Mirja Suna Kalevala Korulle.
Uniikkikoruissa mm. Ville Rydman voitti Fabergé -biennaalin 2002 Pietarissa meripihkasormuksella, Sinikka Maskonen käytti oivaltavasti meripihkaa mestarityössään Kätketty puutarha 2001. Mari Syren on myös kayttänyt meripihkaa koruteoksissaan, mm. 2013 Vartalokoru Kätesi muisto. Näyttelyssä on hänen korunsa Freyan kyyneleet.
Meripihka Aqua, Ambra, Aquila korukilpailunäyttelyn koruissa
Korukilpailun toimeksiannossa ei määritelty tarkemmin, miten meripihkaa käytetään. Ainut kriteeri oli, että sitä tulee käyttää korumateriaalina. Kilpailun yhtenä tarkoituksena on meripihkan tekeminen tunnetummaksi korumateriaalina. Kilpailutöissä on käytetty meripihkaa murskana, helminä, isoina työstettyinä paloina, tehty itse meripihkaa jäljittelevää materiaalia hartsista. Korujen muotoilussa on hyödynnetty mielleyhtymiä, runoja, työstettävyyttä, väriä ja taruja liittyen meripihkaan.
Voittajakorussa Kairi Sirendi haluaa kiinnittää huomion ilmaston lämpenemiseen ja jäävuorien sulamiseen. Meripihka ikivanhana materiaalina on muistutus luonnon tasapainosta ja ihmisen toiminnan seurauksista.
Toiseksi tulleessa Jaan Pärnin korussa ”A tree On the Coast” meripihkasta kasvaa puu. Puu on meripihkan alkulähde ja se kasvaa maassa olevien miljoonien vuosien vanhan alkulähteen päälle aina uusiutuen mutta samalla jättäen jälkensä omaa perintöään tuleville sukupolville. ”Yhdistämällä orgaanisen ja fossiilisen materiaalin, meripihkan ja moderniin ja arkkitehtooniseen filigraanitekniikkaan (hopea) haluan korostaa kehityksen eri kerrostumia, jotka kaikki ovat merkityksellisiä ihmiskunnan evoluutiossa. ” kertoo Jaan Päärn Virosta.
Kolmanneksi tulleessa Mari Syrénin korussa Freyan kyyneleet meripihka on osa tarua. Freiya oli kauneuden ja rakkauden jumalatar, joka ihastui kääpiöden valmistamaan kaulakoruun niin, että oli sen saadakseen valmis pettämään miehensä Odurin. Kun Odur sai tietää kaulakorun vaatimasta petoksesta, hän lähti murheellisena Aasgaardista kaukaisiin maihin. Ylijumala Odin vaati rangaistuksena Freyaa pitämään korua ikuisesti ja etsimään kadonnutta rakastaan ympäri maailmaa. Katuvan Freyan kyyneleet muuttuivat maahan osuessaan kullaksi ja veteen pudotessaan niistä tuli meripihkaa.
Puolassa järjestetään myös korukilpailuja meripihkaan liittyen Amberbrief Design Award ja Vilnassa järjestetään AmberTrip messut. Näissä tapahtumissa ja kilpailuissa on aina välillä mukana suomalaisia korumuotoilijoita ja korutaiteilijoita.
Kirjoittanut: Museonjohtaja Essi Pullinen
Taustamateriaalia
Apu: https://www.apu.fi/artikkelit/meripihka-katkee-salaisuuden
YLE https://yle.fi/uutiset/3-10774306
https://sites.google.com/site/kultasepanala/materiaalit/jalokivet/meripihka
Aino Forsius http://www.saunalahti.fi/arnoldus/meripihk.html
Kirjallisuutta
Desmond Morris. Bodyguards. Element.
Helena ja Lasse Pahlman, Tuula Poutasuo, Päivi Ruutiainen, Ulla Tillander-Godenhelm ja Esko Timonen. Itsenäisyyden ajan suomalainen koru. Tammi.
Scott-Clark C. ja Levy A. Meripihkahuone. Maailman kahdeksannen ihmeenjäljillä. Tammi.